2 Corinthians 11

Paavalin itsetutkistelu jatkuu

1Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja niinhän te minua kärsittekin. 2Sillä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella. Olenhan kihlannut teidät yhdelle miehelle asettaakseni Kristuksen eteen pyhän neitsyen. 3Mutta pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, samoin teidän mielenne turmeltuu pois vilpittömyydestä, joka teillä on Kristusta kohtaan. 4Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta, jota emme ole saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, jota ette ole saaneet, tai toisen evankeliumin, jota ette ole vastaanottaneet, sitä te hyvin siedätte. 5Mutta en pidä itseäni missään kohden noita hyvin korkeita apostoleja huonompana. 6Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa. Olenhan tuonut sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa. 7Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että – alentaessani itseni, jotta te ylenisitte – olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia? 8Muita seurakuntia riistin, kun otin heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään. 9Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta, ja kaikessa pidätyin teitä rasittamasta, ja pidätyn vastakin. 10Koska Kristuksen totuus on minussa, tätä kerskausta ei riistetä minulta Akaian maakunnassa. 11Minkä tähden? Senkö tähden, etten rakasta teitä? Jumala tietää. 12Mutta mitä teen, sen teen vastakin, poistaakseni aiheen niiltä, jotka etsivät aihetta, että heidät siinä, missä kerskuvat, havaittaisiin sellaisiksi kuin mekin. 13Sillä sellaiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. 14Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. 15Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi. Heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

16Taas sanon: älköön kukaan ajatelko, että olen mieltä vailla, mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieltä vailla olevanakin vastaan, että minäkin hiukan kerskaisin. 17Sitä, mitä nyt puhun, en puhu Herran mielen mukaan, vaan kuin mieltä vailla, kun tässä luottamuksessa kerskaan. 18Koska monet kerskaavat lihan mukaan, kerskaan minäkin. 19Te siedätte mielellänne mieltä vailla olevia, kun itse olette viisaita. 20Tehän suvaitsette, jos joku teitä orjuuttaa, jos joku teitä ryöstää, jos joku saa teidät pauloihinsa, jos joku itsensä korottaa, ja jos joku lyö teitä kasvoihin. 21Häpeäkseni sanon: tähän kyllä olemme olleet heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa – puhun mieltä vailla – sen uskallan minäkin. 22He ovat heprealaisia, minä myös. He ovat israelilaisia, minä myös. He ovat Aabrahamin siementä, minä myös. 23He ovat Kristuksen palvelijoita – puhun mieltä vailla – minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, minua on ruoskittu ylenmäärin, olen ollut useammin vankiloissa, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. 24Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille, 25kolme kertaa olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolme kertaa olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut, 26olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanoiden puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä, 27ollut työssä ja vaivannäössä, paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt kylmää ja vaatteiden puutetta.

28Kaiken muun lisäksi [minulla on ollut] jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. 29Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? 30Jos minun täytyy kerskata, kerskaan heikkoudestani. 31Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valehtele. 32Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia haluten ottaa minut kiinni, 33ja minut laskettiin ikkunasta korissa maahan, ja pääsin hänen käsistään.